Tää elämäon menny samaa rataa. Miehen kanssa ollaan yhdessä, Murun kanssa ollaan pitkälti oltu kaveriasteella. Keväällä kävin Murun kaupungissa muissa merkeissä. Vietimme kuitenkin yhdessä yhden mielettömän mukavan illan. Hauskaa oli, mutta kavereina, kunnes erosimme bussipysäkillä ja Muru suuteli mua.
Karkasin.
Seuraavana päivänä näimme shoppailun merkeissä, mutta mitään ei puhuttu.
Muru muutti takas tänne alkukesästä. Olemme nähneet joitakin kertoja meillä kotona ja baarissa. Olemme käyttäytyneet hyvin.
Viime viikonloppuna kävin kavereiden kanssa viihteellä ja Muruliittyitavalliseen tapaansa joukon jatkoksi. Taksijonossa hän paljasti, että tunteensa mua kohtaan ovat olleet samat niin kauan kuin olemme tunteneet! Envoinut jäädä juttelemaan, yhteinen taksikyyti ystävien kanssa kotiin odotti. Eikä näiden ystävien nähden voi tällaisia jutella. Kotiinpäästyäni soitin Murulle ja puhuimme yli tunnin.
"Minä olen täällä, haluan sut. Sinä päätät, mitä välillämme tapahtuu."
Mitäpä sitä tuollaiseen sanoisi? Ei sillä hetkellä ainakaan mitään. Seuraavana päivänä laitoin pitkän viestin, jossa sanoin aikovani yrittää Miehen kanssa vielä. En voi heittää pitkää suhdetta pois ilman todellista yritystä. Olemme siis ystäviä. Piste.
Miksi mua siis harmittaa nyt, kun olemme menossa yhdessä kuuntelemaan illalla hyvää bändiä, ja mies ilmoitti tulevansa mukaan.?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti