torstai 28. helmikuuta 2013

Ärsyttää

Ärsyttää ja kovasti. Enkä ees tiiä mikä.

Toinen muksuista on sairastanut tällä viikolla ja olin ylen onnellinen, että Mies jäi sitä hoitamaan. Nyt kuitenkin ärsyttää pelkkä Miehen läsnäolo. Ajatus siitä, että lauantaina pitäs lähtee perheellä reissuun muutamaksi päiväksi, tuntuu vastenmieliseltä. Vaikka oikeesti se on varmaan ihan kivaa.

Väsyttää.

Liikaa pakollisia iltamenoja tälle viikolle ja huonosti nukuttuja öitä.

Vapaalle jäänyt Mies, joka röhnöttää sohvalla ja puhuu puuta heinää lapsille (luullen olevansa hauska). Mies, joka haisee kaljalle.

Yök.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Eilinen

Olimme Murun kanssa ensin kaksin hienon keikan ajan, sitten parin kaverin kanssa parilla ja lopuksi kaksin syömässä ja kävelemässä. Ja juttelemassa. Mies jäi kotiin lasten kanssa.

Emme sanoneet tai tehneet Murun kanssa mitään, mistä olisi syytä tuntea huonoa omaatuntoa.

Ei sillä, emmekö olisi halunneet.



lauantai 23. helmikuuta 2013

Miten...

...voi olla yhtä aikaa näin harmissaan, kauhuissaan ja onnessaan?

Vuosi mennyt, tilanne ennallaan

Tää elämäon menny samaa rataa. Miehen kanssa ollaan yhdessä, Murun kanssa ollaan pitkälti oltu kaveriasteella. Keväällä kävin Murun kaupungissa muissa merkeissä. Vietimme kuitenkin yhdessä yhden mielettömän mukavan illan. Hauskaa oli, mutta kavereina, kunnes erosimme bussipysäkillä ja Muru suuteli mua.

Karkasin.

Seuraavana päivänä näimme shoppailun merkeissä, mutta mitään ei puhuttu.

Muru muutti takas tänne alkukesästä. Olemme nähneet joitakin kertoja meillä kotona ja baarissa. Olemme käyttäytyneet hyvin.

Viime viikonloppuna kävin kavereiden kanssa viihteellä ja Muruliittyitavalliseen tapaansa joukon jatkoksi. Taksijonossa hän paljasti, että tunteensa mua kohtaan ovat olleet samat niin kauan kuin olemme tunteneet! Envoinut jäädä juttelemaan, yhteinen taksikyyti ystävien kanssa kotiin odotti. Eikä näiden ystävien nähden voi tällaisia jutella. Kotiinpäästyäni soitin Murulle ja puhuimme yli tunnin.

"Minä olen täällä, haluan sut. Sinä päätät, mitä välillämme tapahtuu."

Mitäpä sitä tuollaiseen sanoisi? Ei sillä hetkellä ainakaan mitään. Seuraavana päivänä laitoin pitkän viestin, jossa sanoin aikovani yrittää Miehen kanssa vielä. En voi heittää pitkää suhdetta pois ilman todellista yritystä. Olemme siis ystäviä. Piste.

Miksi mua siis harmittaa nyt, kun olemme menossa yhdessä kuuntelemaan illalla hyvää bändiä, ja mies ilmoitti tulevansa mukaan.?