Muru ja minä emme asu nykyisin samassa kaupungissa. Näemme harvemmin, mutta juttelemme enemmän. Juttumme ovat kuitenkin ihan yleisellä tasolla "En tykkää asua täällä, voisinpa muuttaa takaisin." "Lähden mökkeilemään" "Töissä oli kamalaa" jne.. Aikasta tylsää ja ehdottomasti hyväksyttävää.
Aiemmin kerroin, että emme ole koskaan suunnitellusti olleet baarissa tai missään muuallakaan kahdestaan. Itsenäisyyspäivän tienoilla olimme. Matkustin lapsien kanssa sukuloimaan Murun asuinkaupunkiin. Lapsille oli mieluista tekemistä ja hoitaja, joten lähdin Murun kanssa syömään ja parille. Pari venähti sitten koko illaksi ja aamuyöhön saakka. Palasin viimeisellä linja-autolla. Ilta oli mukava, kiva, rento. Juttelimme, tanssimme, nauroimme. Siinä kaikki. Mukavaa.
Jälkeen päin emme pariin viikkoon jutelleet ollenkaan. (Ajattelin jo hetken olleeni niin tylsää seuraa, etten ole enää kiinnostava.) Olin yhtä aikaa sekä pienesti harmistunut että isosti helpottunut. Parisuhde voi ajoittain jo ihan hyvin. Joulun aikaan vaihdoimme Murun kanssa sanasen parina iltana facessa. Siinä kaikki. Mukavaa. Päättelin, että tuollainen "tavallinen" yhteinen ilta aiheutti sen, että ihastukseni oli lopulta laantumassa.Kuinka väärässä olinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti