VMP

Mä olin jo niin sopeutunut ajatukseen, et siinä se mun "hurjastelu" ja elämän viimeinen ihastuminen oli kunnes tuli loppiainen. Miehen kanssa oli ollut iso välienselvittely (joka ei kuitenkaan oikeasti selvittänyt yhtään mitään, päinvastoin, kaikki oli/on entistä surkeammassa jamassa) torstaina. Lauantaina lähdin ystäväni kanssa tanssimaan pitkästä aikaa tietäen hyvin, että Muru on myös kaupungissa. En kuitenkaan "ilmoittanut" lähdöstäni facessa :) ekä laittanut koko iltana yhtään viestiä Murulle, toisin kuin aiemmin on ollut tapana. Enkä saanut yhtään viestiä.

Kello oli jo yli puolen yön kun Muru saapui yhteisen ystävämme kanssa. Ystävän kanssa juttelimme kaksin. Hän kertoi tietävämme Miehen ja mun vaikeuksista, kehui mua ja sai mut itkemään. :) Murun kanssa vaihdoimme vasta sen jälkeen muutaman sanan.

Ilta loppui kuitenkin tuttuun tyyliin; muut lähtivät yksi kerrallaan kotiin, me jäimme. Tanssimme pari biisiä ja vielä yhden hitaan. Hidas olikin sitten taas niin herkkää ja niin niin oih! Muru silitteli mua, minä silittelin häntä, haistelin hänen tuoksuaan :) Olimme vain hiuskarvan päässä suutelemisesta. Se oli jotenkin niin sensuellia, herkkää ja ihanaa. Laulun loputtua lähdimme pois. Taika särkyi pakkasessa, hieman. Jaettu taksi ja omiin sänkyihin yöksi.

Nyt kuljen töissä ja kotona ajatuksen kaukana ja huonoa omaatuntoa tuntien.

Päätin vältellä Murua. Se on helppoa, välimatkaa kun on 500km. Pysyn pois naamakirjasta, en vastaa vieteihin, jos sellaisia saan edes.

Mitä ihmettä tämä oikein on?

Kaupungin yössä

Muru ja minä emme asu nykyisin samassa kaupungissa. Näemme harvemmin, mutta juttelemme enemmän. Juttumme ovat kuitenkin ihan yleisellä tasolla "En tykkää asua täällä, voisinpa muuttaa takaisin." "Lähden mökkeilemään" "Töissä oli kamalaa" jne.. Aikasta tylsää ja ehdottomasti hyväksyttävää.

Aiemmin kerroin, että emme ole koskaan suunnitellusti olleet baarissa tai missään muuallakaan kahdestaan. Itsenäisyyspäivän tienoilla olimme. Matkustin lapsien kanssa sukuloimaan Murun asuinkaupunkiin. Lapsille oli mieluista tekemistä ja hoitaja, joten lähdin Murun kanssa syömään ja parille. Pari venähti sitten koko illaksi ja aamuyöhön saakka. Palasin viimeisellä linja-autolla. Ilta oli mukava, kiva, rento. Juttelimme, tanssimme, nauroimme. Siinä kaikki. Mukavaa.

Jälkeen päin emme pariin viikkoon jutelleet ollenkaan. (Ajattelin jo hetken olleeni niin tylsää seuraa, etten ole enää kiinnostava.) Olin yhtä aikaa sekä pienesti harmistunut että isosti helpottunut. Parisuhde voi ajoittain jo ihan hyvin. Joulun aikaan vaihdoimme Murun kanssa sanasen parina iltana facessa. Siinä kaikki. Mukavaa. Päättelin, että tuollainen "tavallinen" yhteinen ilta aiheutti sen, että ihastukseni oli lopulta laantumassa.Kuinka väärässä olinkaan!