Maanantai

Jos viikonloppuna mietitytti kaikki taas enemmän, niin tänään on ollut maanantaiksi kummallisen hyvä päivä. Työ ja harrastus on pitänyt kiireisenä enkä ole ehtinyt turhia pohdiskelemaan.

Otsikko

Viikko eilen kertomani illan jälkeen olin taas baarissa. Minulla oli silloin hurja menovaihde päällä (Kotona oli ahdistavaa olla). Olin liikkeellä ystävieni kanssa, kun mun ja Murun yhteinen tuttu tuli minulle kertomaan, että Muru oli tanssipuolella melkoisesti juoneena. Etsin hänet sieltä. En ollut enkä ole sen jälkeenkään nähnyt häntä sellaisessa kunnossa. Tavallisesti Muru kulkee siisteissä kamppeissa tukka ojennuksessa, mutta nyt hän oli kuin suoraan suihkusta tulleena, tukka pörrössä. Muru ei myöskään yleensä juo itseään humalaan. Muru halusi tanssia kanssani. Laulu oli nopea, mutta Muru otti minut lähelleen. Hän rupesi turhankin läheiseksi, kun tunsin kuinka hän puristi takamuksestani niin, että lyhyt hameeni paljasti varmaankin vähän liikaa! Kielsin. Ehdotin, josko veisin hänet kotiin. Muru suutahti minulle, mutta lähti kuitenkin kanssani pois. Saatoin hänet taksilla kotiovelle ja jatkoin itse matkaani kotiin.

Tämän jälkeen välillämme vallitsi syvä hiljaisuus useamman viikon. Kotona elämä jatkui samaa tasaista menoa.

Näinkin on käynyt

Kirjoitin seuraavan tekstin blogiin, joka ei koskaan ole ollut julkinen. Teksti on kirjoitettu yli puolitoista vuotta sitten.

 

 

Olipa kerran lauantai ja tyttöjen ilta. Menipä tytöt sitten tanssimaan. Tapasinpa siellä Murun. Ihan sattumalta. Kävi sitten niin, että pikku hiljaa ystävät häipyivät koteihinsa ja jäimme kahden. Ei kai siinäkään mitään epätavallista ollut. Mutta narikka jonossa viimeisten hitaiden jälkeen Muru pyysi mua laittamaan silmät kiinni. Tottelin ja tunsin hetken päästä Murun sormien silittelevän kasvojani.

Voi luoja, se oli niin r o m a n t t i s t a , että jalat oli mennä alta.

Mutta mitä minä tein. Naimisissa oleva nainen. Minä en tehnyt yhtään mitään, seisoin siinä paikallani silmät kiinni! Kun hetki meni ohi, olimme molemmat sanattomia.

Saimme takkimme ja lähdimme kävelemään kävelykadulle päin. Mies oli luvannut tulla minut hakemaan kotiin ja Muru tottakai pääsisi samalla kyydillä. Muru halusi kävellä vähän aikaa. Yritin useaan otteeseen puhua tapahtuneesta, mutta en löytänyt sanoja mistään. Eikä löytänyt murukaan. Hän sanoi vain, että tulipahan avauduttua... Minua hymyilytti ja kauhistutti yhtä aikaa. Soitin Miehelle, koska en uskaltanut vain kävellä. Lopulta juuri ennen Miehen saapumista suutelin Murua. Ihan pikkaisen. Ymmärsin täysin, mitä olin tekemässä, mutta en voinut vastustaa. Eipä se Muruakaan haitannut. :)

Seuraavana iltana juttelin Murun kanssa facebookissa lauantai-illasta. Hän ei kuulemma muistanut mitään. Ei hän niin paljon ollut juonut.

Niin, Ystäväni tietää tunteistani. Hän on myös jutellut Murun kanssa ja väittää minulle, että Muru tuntee samoin. Että että... Että ihastus on molemmin puolista, että emme vain voi/pysty/kykene/uskalla sanoa sitä toisillemme.

Tämä kirjoitus on yhtä sekava kuin tunteeni.

Muru

Muru on Miehen ystävä. Aikaisemmin olivat läheisiäkin, mutta vuodet ovat tulleet väliin. Muru on sinkku. En muista hänen seurustelleen kuin kerran koko tuttavuutemme aikana. Olen tuntenut hänet yhtä kauan kuin Miehenkin. Alussa hän oli vain Miehen ystävä, mutta viime vuosina olemme ystävystyneet lähemmin. Muru käy paljon baarissa, yhdessä ja samassa aina. Sellaisessa, jossa on yökerho liitettynä.Ystävyytemme alkoi lähetä yhteisten baari-iltojen seurauksena. Koskaan emme ole olleet suunnitellusti yhdessä baarissa ilman Miestä, mutta useimmiten päädymme aina yhteen lopulta.

Iltamme ovat olleet viattomia. Ainoastaan yksi ystäväni jaksoi aina kertoa, kuinka olemme ihastuneita tai, että ainakin Muru on. Muru on kiltti mies. Hän ei tekisi ystävälleen rumasti, joten olemme olleet vain kavereita, vaikka tiesin kyllä jo kauan kauan aikaa sitten mitä mieltä hän on minusta. Oma kiinnostukseni heräsi pikkuhiljaa, mutta tänä päivänä olen ihastunut.

Ystävyytemme Murun kanssa on lähinnä jutustelua facebookissa, joskus tekstareita. Ja jutustelua baarissa. Joskus tanssimista.

Olen miettinyt, onko ihastumiseni Muruun vain lohdutusta parisuhteeseen pettymiselle vai ihan aitoa. Onhan se mukavaa, kun joku välittää.

Parisuhde

Mulla ja Miehellä on takana 15 yhteistä vuotta. Olemme aloittaneet seurustelun nippanappa täysi-ikäisinä. Meillä on ollut monta hyvää vuotta. Onnellista vuotta. Iloisia asioita ja muutama vaikeampikin juttu. Olemme saaneet kaksi lasta ja menettäneet yhden ennen syntymää. Koen, että (syntymättömän) lapsen menetys oli mulle isompi asia kuin Miehelle. Ehkäpä hän ei vielä kokenut vauvaa todelliseksi.

Talon rakentaminen oli rankkaa aikaa. Asuimme pienessä huonokuntoisessa asunnossa kolmisin lapsen kanssa. Samana vuonna menimme naimisiin, joten stressin aiheita oli paljon.

Isona ongelmana on ollut Miehen äkkipikaisuus, joka aikaisemmin ilmeni minun haukkumisena, uhkailemisena. Onpa minua tönitty ja revitty vaatteistakin. Lyöty minua ei ole. Nykyisin Mies "vain" nimittelee ja huutaa. Harvemmin enää vaivaudun vastaamaan mitään. Hiljaisuus saa Miehen lopettamaan nopeammin. Miehen äkkipikaisuus on yhteydessä hänen juomiseensa. Kerron siitä myöhemmin enemmän.

Mies on kuitenkin yleensä ihan hyvä mies. Hoitaa oman osuutensa kodista ja lapsista. Auttaa pyydettäessä. Hyvä ja lojaali ystävä. Se mitä meiltä puuttuu, on läheisyys.Ja ilo. Ennen olimme parhaat kaverit; en tarvinnut mitään muuta.Meillä oli hauskaa yhdessä. Nyt ei enää ole. Tai joskus on, mutta monesti ne hetket menevät liian nopeasti ohitse. Minusta tuntuu usein, että Mies on masentunut. Tai väsynyt kaikkeen. Että hän ei halua tai jaksa tätä elämää meidän kanssa vaan jotain muuta. Illat hän usein viettää vain tv:n edessä.

Aika sekavia pätkiä elämästäni nämä. On vaikea saada ns. valmista tekstiä kun yritän tätä palasissa teille jakaa. Jospa saisitte jonkinlaisen kuvan elämästäni pikkuhiljaa.

2.

Jatkan vielä.

Elän perinteisessä ydinperheessä; äiti, isä, kaksi lasta ja koira. Omakotitalo ja pari autoa. Vakituiset työt molemmilla. Löytyy myös ystäviä ja harrastuksia. Niitä tosin minulta enemmän kuin Mieheltä. Mikähän tässä sitten mättää? Kolmenkympin kriisi? Enpä tiedä siitä. Ehkä.

Eka

Jep jep! En tiiä mitä teen tai ajattelen, mut johonkin on saatava purkaa ajatuksia, joten...

Oon kolmikymppinen kahden muksun äiti. Naimisissa. Onnellisesti tai ehkä en. Riippuu päivästä. Tytöt on ihania. Mies, no, monta vuotta takana, joten mies on hyvin tuttu :)

Meillä tuntuis olevan nyt kaikki ok. Mut koska asiat ei aina ole olleet näin, pieni pelko jäytää sisimmässä. Paremminkin vois olla. Sekin auttais, jos Miehen ystävä ei ois musta niin muru.

Tää blogi auttaa mua päättämään riittääkö, et kaikki on ok. Vai pitäiskö pyrkiä parempaan.