VMP

Mä olin jo niin sopeutunut ajatukseen, et siinä se mun "hurjastelu" ja elämän viimeinen ihastuminen oli kunnes tuli loppiainen. Miehen kanssa oli ollut iso välienselvittely (joka ei kuitenkaan oikeasti selvittänyt yhtään mitään, päinvastoin, kaikki oli/on entistä surkeammassa jamassa) torstaina. Lauantaina lähdin ystäväni kanssa tanssimaan pitkästä aikaa tietäen hyvin, että Muru on myös kaupungissa. En kuitenkaan "ilmoittanut" lähdöstäni facessa :) ekä laittanut koko iltana yhtään viestiä Murulle, toisin kuin aiemmin on ollut tapana. Enkä saanut yhtään viestiä.

Kello oli jo yli puolen yön kun Muru saapui yhteisen ystävämme kanssa. Ystävän kanssa juttelimme kaksin. Hän kertoi tietävämme Miehen ja mun vaikeuksista, kehui mua ja sai mut itkemään. :) Murun kanssa vaihdoimme vasta sen jälkeen muutaman sanan.

Ilta loppui kuitenkin tuttuun tyyliin; muut lähtivät yksi kerrallaan kotiin, me jäimme. Tanssimme pari biisiä ja vielä yhden hitaan. Hidas olikin sitten taas niin herkkää ja niin niin oih! Muru silitteli mua, minä silittelin häntä, haistelin hänen tuoksuaan :) Olimme vain hiuskarvan päässä suutelemisesta. Se oli jotenkin niin sensuellia, herkkää ja ihanaa. Laulun loputtua lähdimme pois. Taika särkyi pakkasessa, hieman. Jaettu taksi ja omiin sänkyihin yöksi.

Nyt kuljen töissä ja kotona ajatuksen kaukana ja huonoa omaatuntoa tuntien.

Päätin vältellä Murua. Se on helppoa, välimatkaa kun on 500km. Pysyn pois naamakirjasta, en vastaa vieteihin, jos sellaisia saan edes.

Mitä ihmettä tämä oikein on?

Kaupungin yössä

Muru ja minä emme asu nykyisin samassa kaupungissa. Näemme harvemmin, mutta juttelemme enemmän. Juttumme ovat kuitenkin ihan yleisellä tasolla "En tykkää asua täällä, voisinpa muuttaa takaisin." "Lähden mökkeilemään" "Töissä oli kamalaa" jne.. Aikasta tylsää ja ehdottomasti hyväksyttävää.

Aiemmin kerroin, että emme ole koskaan suunnitellusti olleet baarissa tai missään muuallakaan kahdestaan. Itsenäisyyspäivän tienoilla olimme. Matkustin lapsien kanssa sukuloimaan Murun asuinkaupunkiin. Lapsille oli mieluista tekemistä ja hoitaja, joten lähdin Murun kanssa syömään ja parille. Pari venähti sitten koko illaksi ja aamuyöhön saakka. Palasin viimeisellä linja-autolla. Ilta oli mukava, kiva, rento. Juttelimme, tanssimme, nauroimme. Siinä kaikki. Mukavaa.

Jälkeen päin emme pariin viikkoon jutelleet ollenkaan. (Ajattelin jo hetken olleeni niin tylsää seuraa, etten ole enää kiinnostava.) Olin yhtä aikaa sekä pienesti harmistunut että isosti helpottunut. Parisuhde voi ajoittain jo ihan hyvin. Joulun aikaan vaihdoimme Murun kanssa sanasen parina iltana facessa. Siinä kaikki. Mukavaa. Päättelin, että tuollainen "tavallinen" yhteinen ilta aiheutti sen, että ihastukseni oli lopulta laantumassa.Kuinka väärässä olinkaan!

Maanantai

Jos viikonloppuna mietitytti kaikki taas enemmän, niin tänään on ollut maanantaiksi kummallisen hyvä päivä. Työ ja harrastus on pitänyt kiireisenä enkä ole ehtinyt turhia pohdiskelemaan.

Otsikko

Viikko eilen kertomani illan jälkeen olin taas baarissa. Minulla oli silloin hurja menovaihde päällä (Kotona oli ahdistavaa olla). Olin liikkeellä ystävieni kanssa, kun mun ja Murun yhteinen tuttu tuli minulle kertomaan, että Muru oli tanssipuolella melkoisesti juoneena. Etsin hänet sieltä. En ollut enkä ole sen jälkeenkään nähnyt häntä sellaisessa kunnossa. Tavallisesti Muru kulkee siisteissä kamppeissa tukka ojennuksessa, mutta nyt hän oli kuin suoraan suihkusta tulleena, tukka pörrössä. Muru ei myöskään yleensä juo itseään humalaan. Muru halusi tanssia kanssani. Laulu oli nopea, mutta Muru otti minut lähelleen. Hän rupesi turhankin läheiseksi, kun tunsin kuinka hän puristi takamuksestani niin, että lyhyt hameeni paljasti varmaankin vähän liikaa! Kielsin. Ehdotin, josko veisin hänet kotiin. Muru suutahti minulle, mutta lähti kuitenkin kanssani pois. Saatoin hänet taksilla kotiovelle ja jatkoin itse matkaani kotiin.

Tämän jälkeen välillämme vallitsi syvä hiljaisuus useamman viikon. Kotona elämä jatkui samaa tasaista menoa.

Näinkin on käynyt

Kirjoitin seuraavan tekstin blogiin, joka ei koskaan ole ollut julkinen. Teksti on kirjoitettu yli puolitoista vuotta sitten.

 

 

Olipa kerran lauantai ja tyttöjen ilta. Menipä tytöt sitten tanssimaan. Tapasinpa siellä Murun. Ihan sattumalta. Kävi sitten niin, että pikku hiljaa ystävät häipyivät koteihinsa ja jäimme kahden. Ei kai siinäkään mitään epätavallista ollut. Mutta narikka jonossa viimeisten hitaiden jälkeen Muru pyysi mua laittamaan silmät kiinni. Tottelin ja tunsin hetken päästä Murun sormien silittelevän kasvojani.

Voi luoja, se oli niin r o m a n t t i s t a , että jalat oli mennä alta.

Mutta mitä minä tein. Naimisissa oleva nainen. Minä en tehnyt yhtään mitään, seisoin siinä paikallani silmät kiinni! Kun hetki meni ohi, olimme molemmat sanattomia.

Saimme takkimme ja lähdimme kävelemään kävelykadulle päin. Mies oli luvannut tulla minut hakemaan kotiin ja Muru tottakai pääsisi samalla kyydillä. Muru halusi kävellä vähän aikaa. Yritin useaan otteeseen puhua tapahtuneesta, mutta en löytänyt sanoja mistään. Eikä löytänyt murukaan. Hän sanoi vain, että tulipahan avauduttua... Minua hymyilytti ja kauhistutti yhtä aikaa. Soitin Miehelle, koska en uskaltanut vain kävellä. Lopulta juuri ennen Miehen saapumista suutelin Murua. Ihan pikkaisen. Ymmärsin täysin, mitä olin tekemässä, mutta en voinut vastustaa. Eipä se Muruakaan haitannut. :)

Seuraavana iltana juttelin Murun kanssa facebookissa lauantai-illasta. Hän ei kuulemma muistanut mitään. Ei hän niin paljon ollut juonut.

Niin, Ystäväni tietää tunteistani. Hän on myös jutellut Murun kanssa ja väittää minulle, että Muru tuntee samoin. Että että... Että ihastus on molemmin puolista, että emme vain voi/pysty/kykene/uskalla sanoa sitä toisillemme.

Tämä kirjoitus on yhtä sekava kuin tunteeni.

Muru

Muru on Miehen ystävä. Aikaisemmin olivat läheisiäkin, mutta vuodet ovat tulleet väliin. Muru on sinkku. En muista hänen seurustelleen kuin kerran koko tuttavuutemme aikana. Olen tuntenut hänet yhtä kauan kuin Miehenkin. Alussa hän oli vain Miehen ystävä, mutta viime vuosina olemme ystävystyneet lähemmin. Muru käy paljon baarissa, yhdessä ja samassa aina. Sellaisessa, jossa on yökerho liitettynä.Ystävyytemme alkoi lähetä yhteisten baari-iltojen seurauksena. Koskaan emme ole olleet suunnitellusti yhdessä baarissa ilman Miestä, mutta useimmiten päädymme aina yhteen lopulta.

Iltamme ovat olleet viattomia. Ainoastaan yksi ystäväni jaksoi aina kertoa, kuinka olemme ihastuneita tai, että ainakin Muru on. Muru on kiltti mies. Hän ei tekisi ystävälleen rumasti, joten olemme olleet vain kavereita, vaikka tiesin kyllä jo kauan kauan aikaa sitten mitä mieltä hän on minusta. Oma kiinnostukseni heräsi pikkuhiljaa, mutta tänä päivänä olen ihastunut.

Ystävyytemme Murun kanssa on lähinnä jutustelua facebookissa, joskus tekstareita. Ja jutustelua baarissa. Joskus tanssimista.

Olen miettinyt, onko ihastumiseni Muruun vain lohdutusta parisuhteeseen pettymiselle vai ihan aitoa. Onhan se mukavaa, kun joku välittää.

Parisuhde

Mulla ja Miehellä on takana 15 yhteistä vuotta. Olemme aloittaneet seurustelun nippanappa täysi-ikäisinä. Meillä on ollut monta hyvää vuotta. Onnellista vuotta. Iloisia asioita ja muutama vaikeampikin juttu. Olemme saaneet kaksi lasta ja menettäneet yhden ennen syntymää. Koen, että (syntymättömän) lapsen menetys oli mulle isompi asia kuin Miehelle. Ehkäpä hän ei vielä kokenut vauvaa todelliseksi.

Talon rakentaminen oli rankkaa aikaa. Asuimme pienessä huonokuntoisessa asunnossa kolmisin lapsen kanssa. Samana vuonna menimme naimisiin, joten stressin aiheita oli paljon.

Isona ongelmana on ollut Miehen äkkipikaisuus, joka aikaisemmin ilmeni minun haukkumisena, uhkailemisena. Onpa minua tönitty ja revitty vaatteistakin. Lyöty minua ei ole. Nykyisin Mies "vain" nimittelee ja huutaa. Harvemmin enää vaivaudun vastaamaan mitään. Hiljaisuus saa Miehen lopettamaan nopeammin. Miehen äkkipikaisuus on yhteydessä hänen juomiseensa. Kerron siitä myöhemmin enemmän.

Mies on kuitenkin yleensä ihan hyvä mies. Hoitaa oman osuutensa kodista ja lapsista. Auttaa pyydettäessä. Hyvä ja lojaali ystävä. Se mitä meiltä puuttuu, on läheisyys.Ja ilo. Ennen olimme parhaat kaverit; en tarvinnut mitään muuta.Meillä oli hauskaa yhdessä. Nyt ei enää ole. Tai joskus on, mutta monesti ne hetket menevät liian nopeasti ohitse. Minusta tuntuu usein, että Mies on masentunut. Tai väsynyt kaikkeen. Että hän ei halua tai jaksa tätä elämää meidän kanssa vaan jotain muuta. Illat hän usein viettää vain tv:n edessä.

Aika sekavia pätkiä elämästäni nämä. On vaikea saada ns. valmista tekstiä kun yritän tätä palasissa teille jakaa. Jospa saisitte jonkinlaisen kuvan elämästäni pikkuhiljaa.